Arena Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/hiljaista-tietoa 2011-09-12T08:40:23Z 2011-09-12T07:39:45Z

<p>Vanha karjalaismamma tuli kirjastoon ja kysyi onko meillä vapaana se kirja jonka on kirjoittanut se&nbsp;ruotsalainen prinsessa joka oli naimisissa Hrutsovin kanssa. Ei Hruts... voi kun mie en ossaa sitä sannoo... no sen Hrutse- ...eiku sen mikä&nbsp;nyt&nbsp;on koko aika esil... se Lipyan...Ei kai&nbsp;tuo nyt&nbsp;sentään Gaddafia voi tarkoittaa, mietin, ja menin kysymään työtovereilta, osaavatko he päätellä mitä kirjaa mamma muistelee. Hetken kelaamisen jälkeen naiset päätyivät kirjaan nimeltä Bagdadin prinsessa: elämäni Saddamin kanssa. Kreikkalaissyntyinen kirjoittaja Parisoula Lampsos asuu nykyään Ruotsissa. Kirja ei valitettavasti ollut kotona, Niinpä mammalle oli etsittävä muuta luettavaa. Nuo Ruuksonit mie on lukenna jo kaik, mamma sanoi, ja totesi nyt tahtovansa rakkausromaanin jonka on kirjoittanut juutalainen Amerikassa.</p><p>Monen monituiset kerrat toivottua kirjaa, äänitettä tai elokuvaa etsitään kirjaston kokoelmista pikku vihjeiden perusteella. Siinä ei paljon hakukoneet auta, ei googlaus sen paremmin kuin kirjaston oma järjestelmäkään. On vain luotettava muistiin, hoksaavaisuuteen, tietyn asiakkaan lukutottumusten tuntemukseen ja sen seitsemään muuhun asian ympärillä leijuvaan. Parhaaseen lopputulokseen päädytään porukan yhteistoiminnalla. Kyllä me ihmiset olemme sentään paljon monipuolisempia kuin monimutkaiset koneet. Mitä hienompi kone ja ohjelma, sen varmemmin tulee arkipäivän takkua!</p><p>Eläköön ihmisaivot, eläköön porukan yhteinen osaaminen!</p><p>Elina Rasa</p>

Elina Rasa 2011-09-12T07:39:45Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/viime-vuoden-vipinat 2011-03-16T06:41:12Z 2011-03-16T06:26:05Z

<p>Viime vuoden vipinät</p><div>Kirjastomme koki melkoisen työmylläkän viime vuonna. Vaihdoimme kirjastojärjestelmämme eli kaikki ne ohjelmat, joiden avulla ylläpidämme aineisto-, lainaus-, tiedonhaku- ja asiakasrekisteriämme.Ohjelmisto ei ollut läheskään valmis vaan työskentelimme sen kehittämiseksi aktiivisesti koko vuoden. Vaikka työmäärämme ainakin tuplaantui tuon pilotoinnin myötä, ehdimme järjestää myös monenmoista ohjelmaa.</div><div>&nbsp;</div><div>Kirjastonkäytön opetusta annettiin esikoululaisista yläkoululaisiin. Pienimmät leikkivät kirjastoleikkiä, isommat opettelivat tiedonhakua ja verkkokirjaston käyttöä. Eri-ikäisiä innostettiin kirjavinkkauksin lukemisen nautintoon. Työ tuotti tuloksia. Ennen kesälomia annettu vinkkaus nostatti nuorten kirjalainauksia kivasti.</div><div>&nbsp;</div><div>Lapset elivät innolla mukana satutuntien ja vuosittaisen nukketeatterin maailmassa. Nukketeatteriin pääsi tutustumaan myös työpajassa, jossa ohjattiin käsinukkien teossa. Nuorille järjestettiin &nbsp;lautapeli-iltoja ja oma kirjallisuuskerho, jossa vieraili sekä kirjailija että kuvittaja. Vuoden loppupuolen hauskuutus oli Monokkaan joulusirkus.</div><div>&nbsp;</div><div>Viime vuonna lainaus ylitti jälleen 200&nbsp;000 rajan. Näin vilkasta on ollut vain pari kertaa aiemmin. Asukaskohtainen lainaus oli 21,36, mikä on hieno tulos, sillä edellisenä vuonna koko maan asukaskohtainen lainaus oli 18,65. Koko kirjastossa lainaus kasvoi 5,5 %, kirjastoautossa 7,3 %. Erittäin hienoa on kirjalainauksen 5 %:n ja lehtilainauksen yli 21 %:n nousu. Elokuvia lainattiin&nbsp;10 % edellisvuotta enemmän.</div><div>&nbsp;</div><div>Lukutaitoa tarvitaan myös netissä. Kirjaston verkkokirjastossa sivujen katseluja kirjaantui 163&nbsp;430. Jokaisella käynnillä katsottiin lähes 9 sivua. Niin että eiköhän niilläkin käynneillä jotain myös luettu. Sanokaa mitä sanotte, lukeminen on edelleen voimissaan!&nbsp;</div><div>&nbsp;</div><div>Elina Rasa</div><div>&nbsp;</div><div>&nbsp;</div><div>&nbsp;</div><div>&nbsp;</div>

Elina Rasa 2011-03-16T06:26:05Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/kirjastojen-maa-kirjastojen-miehen-kuvaamana 2010-12-02T12:53:37Z 2010-12-02T11:09:43Z

<p><em>Missään muussa maassa yleiset kirjastot eivät ole yhtä suosittuja kuin Suomessa, kirjastojen maassa. Vuoden 2010 alussa Suomessa oli 342 kuntaa ja niissä jokaisessa vähintään yksi kirjasto. Kirjasto on lakiin kirjattu peruspalvelu, joka kunnan tulee järjestää yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Vuoden 2009 tilastot kertovat, että Suomessa oli 319 pääkirjastoa, 496 sivukirjastoa ja 48 laitoskirjastoa, 155 kirjastoautoa ja yksi kirjastovene eli yhteensä 1019 toimintayksikköä sekä niiden lisäksi 516 muuta palvelupaikkaa. Luvut ovat laskussa, mutta vielä ne herättävät kunnioitusta ympäri maailman. Suomalaista kirjastolaitosta ihaillaan myös siksi, että sen katsotaan edustavan pohjoismaista tasavertaisuutta, hyvinvointia ja demokratiaa parhaimmillaan.</em></p><p>Näin kirjoittaa Kirjastojen mies Mikko Lahtinen, joka heinäkuussa 2008 kierteli puolisonsa kera Suomea ristiin rastiin tarkoituksenaan koota julkaisu maamme yleisistä kirjastoista. Muistan hyvin pariskunnan vierailun Someron kirjastossa.Tänä vuonna tuo lähes 400-sivuinen teos<em>&nbsp;Kirjojen maa </em>ilmestyi Mikko Lahtisen kirjoittamana, Leena Kukkonen-Lahtisen kuvittamana ja Vastapainon kustantamana. Varsin innostunut Mikko Lahtinen tuntuu olevan kirjastostamme:</p><p><em>Someron kirjastosta on häädetty pois pula, pois puute, kun valittavana on kotikirjailijoita ja muita paikkakunnalla vaikuttaneita kulttuurihenkilöitä. Vuonna 2000 valmistuneen kirjastorakennuksen yläkerroksessa sijaitsevaan Somero -kokoelmaan sisältyykin satojen nimekkeiden verran somerolaisten itse tuottamaa tai heitä koskevaa kirjallista aineistoa. Kokoelmaa rikastuttavat muun muassa Helvi Hämäläinen, Kaari Utrio, lastenkirjailija Ester Ahokainen, runoilija-kirjastonhoitaja&nbsp;Risto&nbsp;Rasa, muotoilija Kaija Aarikka, kuvataiteilija Juhani Harri, opettaja-bibliofiili Tapio&nbsp;Horila, tietokirjailija-kustantaja-tupakkakauppias Kai Linnilä, sekä merkittävät somerolaiset musiikkimiehet Unto Mononen, Rauli &quot;Badding&quot; Somerjoki ja M.A. Numminen -&nbsp;tuo Kirjastojen miehen ihailema Baarien mies.&nbsp;</em></p><p>Lahtinen kuvaa kotiseutukokoelman lisäksi kirjastoa rakennuksena ja kokemuksena:</p><p><em>Someron kirjasto on Juolan kirjastoista yksi onnistuneimpia, ellei peräti&nbsp;onnistunein. Vaaleilla tiilipinnoilla ja harmaalla puupaneelilla verhotun siron ja monipiirteisen&nbsp;rakennuksen julkisivuun tuo ryhtiä ja arvokkuutta tummilla ja kiiltävillä kivilaatoilla päällystetty sisäänkäynnin fasadi sekä siilomainen kulmatorni. Fasadi muistuttaa nelisakaraista E-kirjainta, jonka sorkat sojottavat maata vasten ja selkäpuoli tähyilee taivasta. Sakaroiden välistä pujahdetaan punaiseksi maalatuille etuoville ja niistä sisälle pääsaliin, jonka etuosassa katseen tapaa matala kaareva hyllyrakennelma. Sen kehille on sijoitettu kirjaston musiikkikokoelma</em>.</p><p><em>Musiikkiosaston takaa avautuu kauno- ja tietokirjallisuusosaston hyllymeri - merestä tosiaan voidaan puhua, sillä parikymmentä suurta vaaleaa kirjahyllyä ei korkeassa salissa aiheuta ahtauden vaikutelmaa vaan niistä syntyy uljas kokonaisuus, joka varsinkin yläkerroksesta nähtynä avautuu avarana aapana kuin meri maininkineen. Moinen näkymä kutsuu seikkailuihin tiedon merille ja mantereille, syviin sukelluksiin ehtymättömiin merkitysten virtoihin. Someron kirjastotalo onkin inspiroiva esimerkki arkkitehtuurista, jossa ulko- ja sisätilojen lisäksi myös dekoratiiviset ratkaisut ovat muodostamassa harmonista kokonaisuutta.</em></p><p>Mukava päästä katsomaan omaa työpaikkaa vierain, arvostavin silmin. Omakin kymmenvuotinen kokemus kirjastotilastamme on ollut pelkästään positiivinen. Kyllä täällä viihtyy ja töitä tekee.</p><p>Kirjastotiedon&nbsp;merille seikkailuun kutsuvat myös kaksi äskettäin&nbsp;ilmestynyttä kirjastoalan merkkiteosta. Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksen lehtori Ilkka Mäkinen on toimittanut lähes 900-sivuisen&nbsp;<em>Suomen yleisten kirjastojen historian</em>, joka ilmestyi vuonna 2009. Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai<em>&nbsp;</em>Ekholmin kirjoittama <em>Kirjastot </em><em>ovat palaessaankin kauniita: kiistakirjoitus internetistä, Googlesta ja kirjastojen merkityksestä&nbsp;</em>ilmestyi tänä vuonna. Kolmannenkin alan kirjan haluan lopuksi mainita. Kirjastovirkailijat Ninnu Holme ja Pasi Sivenius ovat koonneet perustiedot suomalaisista kirjastoautoista, niin nykyisistä kuin&nbsp;niitä edeltäneistä&nbsp;käytöstä poistetuistakin. Viime vuonna julkaistun teoksen nimi on <em>Kirjastoautot Suomessa.</em></p><p>Iloitaan hienoista&nbsp;suomalaisista kirjastoista ja niiden monipuolisista kokoelmista. Käytetään kirjastoa ja tavataan!</p><p>Elina Rasa</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>

Elina Rasa 2010-12-02T11:09:43Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/kaikenkarvaisia-vareja 2010-09-21T12:19:00Z 2010-09-21T12:10:33Z

<p>Työhuoneeni ikkunasta näen kaistaleen tasaharmaata taivasta. Illan suussa väri tummuu ennen lopullista mustumista. Sade rummuttaa kirjaston kattolaseihin taustamusiikkina viereisen uimahallityömaan äänille. Odotan jo innokkaana uuden hallin avautumista ja näen veden vihreää, turkoosia ja taivaan sinistä, ruohon vihreää ja keltaista. Uneksin kesästä, joka on auttamatta kaukana edessäpäin. En muista mennyttä lämpöaaltoa enkä usko koleaan värittömyyteen.</p><div>Aamulla loiskuttelin reippaasti lätäköstä lätäkköön pinkeissä saappaissa, pinkissä sateensuojassa ja monenkirjavassa sadetakissa. Vierellä kulki vakaammin musta-harmaa herrasmies, tuttu jo vuosien takaa. Niihin vuosiin mahtuu onneksi paljon värejä, aurinkoa ja sopivasti sadetta. Pelkkä aurinko kuivattaa korpuksi, liiallinen sade homehduttaa ja mädännyttää. Pitää olla vuodenaikoja niin luonnossa kuin ihmiselämässä. Tasapaksuuteen tylsistyy.</div><div>&nbsp;</div><div>Keväällä luonto herää, mutta ihminen herää syksyllä. Kesällä on talletettu vitamiinit ihoon ja tuoreen ruoan pyöristämiin kehoihin. Innolla voi aloittaa uutta tai jatkaa vanhaa kesken jäänyttä. Senkö vuoksi koulujenkin lukuvuosi alkaa syksyllä eikä tammikuussa? &nbsp;Syksy on jännittävä, aina erilainen. Joinakin vuosina värien hehku ja valo täyttävät mielen ilolla. Joinakin vuosina pakkanen puree vasta syysmyrskyjen jälkeen. Lehdet ovat pudonneet puista ja korkeintaan saadaan nauttia maaruskasta. Kesältä toivotaan lämpöä, syksyltä värihehkun lisäksi kirpeitä, kuulaita päiviä. Joku nauttii sateesta ja tuulesta. Todistetusti eivät kaikki kissatkaan rakasta vain pankolla loikomista.</div><div>&nbsp;</div><div>Meidän kissamme laski liukua kylpyammeeseen ja vaatimalla vaati ulos mitä hurjimpaan rajuilmaan. Sisälle tullessaan se nautti märän turkin kuivaamisesta pyyhkeeseen. Hiustenkuivaajalla silosukkaa sai pöyhöttää vaikka vastakarvaan eikä kuivaajan ääni häirinnyt lainkaan. Toisin oli pölynimurin laita. Sitä piti juosta pakoon, kunnes toimekas katti keksi lätkäistä hurisevaa hirviötä. &nbsp;Kun hirviö ei tullut kimppuun, sitä ei tarvinnut pelätä. Kunpa voisi nappia painamalla häätää myöhäissyksyn pimeän hirviön - joidenkin mielestä armeliaan hupun, jonka suojaan voi kääriytyä kevättä odottamaan.</div><div>&nbsp;</div><div>Onneksi olemme erilaisia, monenlaisia, kaikenlaisia. Onneksi koko maailman kirjon voi löytää läheltä, oman kunnan kirjastosta. Hyllyjen välissä vaeltelu voi tuottaa mieluisia yllätyksiä. Jos tarvittava ei löydy lähihyllyiltä, sen voi tilauttaa muualta tai metsästää netistä. Kysy kirjastosta. Tartu kirjaan, levyyn tai elokuvaan. Ehkä saat uutta väriä elämään.</div><div>&nbsp;</div><div>&nbsp;Elina Rasa</div>

Elina Rasa 2010-09-21T12:10:33Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/toisten-sormia-syyhyttaa-toisten-ei 2010-04-26T13:56:33Z 2010-04-26T13:50:14Z

<p>Ensimmäinen kesä talomme pihassa oli riemukas. Istuimme harmaaksi halkeilleella savipatjalla täysin tyytyväisinä. Meneillään oli harvinaisen pitkä kuuma jakso ja meillä oli loma. Pihakaivon sähköpumppu kurlutti ruskeaa velliä. Ei olisi arvannut sen syksyllä jäävän vesimassojen alle ja sanovan yhteistyötä irti. Seuraavana keväänä vaihdoimme käsipumppuun, joka toimii kauramoottorilla takuuvarmasti edelleen.</p><div>Jonain vuonna lähdimme alkukesästä viikon matkalle. Huonekasvit siirrettiin sisällä varjoon, osa taisi päästä pihaan pensaiden alle. Ruohonleikkuri surisi ja postin tulo katkaistiin. Olimme valmistautuneet mukavaan kotiinpaluuseen. Kun auto hurahti pihaan, punastuin häpeästä: ruohikko rehotti keltaisenaan voikukkia. Miksi oikeastaan piti hävetä? Voikukat ovat kauniita ja syötäviä. Mikä ihailtavinta: ne leviävät varmasti toisin kuin vaikkapa nokkonen &ndash; syötävä kasvi sekin. Kunhan muistaa leikata keltaiset kukinnot ennen höytyvävaihetta, pikku auringoista ei ole haittaa naapureillekaan. Ainakaan paljon.</div><div>&nbsp;</div><div>Kerran löysin ruotsalaisen lehden välistä siemenpussin. Viskoin sen sisällön muutaman vuoden peruna-, herne- ja pienkasvimaana olleeseen &rdquo;peltoon&rdquo;. Jostain syystä siirsimme pari ruusupensasta samaiseen multaan välivarastoon. Auringonkukan versoja esikasvatin ikkunapenkillä. Kesän kukkaloistosta tuli mahtava. Auringonkukat venyivät, venyivät, venyivät! Ruusupensaat venyivät nekin, vaikka eivät köynnöksiä olleetkaan. Ja ne ruotsalaiset, niistä siemenistä kehkeytyi mitä viehättävämpiä malvikkeja vai malvojako olivat. Istuimme monet aamut ja illat pihalla teekippoinemme kissa jaloissa kiehnäten. Nuuhkimme kesän täyteläisiä tuoksuja, laskimme perhosia ja pelkästään nautimme. Ei ollut kiirettä.</div><div>&nbsp;</div><div>Innokkaimmat selaavat puutarhakirjoja jo talvella. He nauttivat suunnittelusta, kauniista kuvista ja mielikuvista. Aina ei ole väliä, vaikka keväällä ajatus olisi toinen ja suunnitelmat muuttuneet. Tuumailu ja haaveilu ovat luovaa toimintaa. Aivot raksuttavat, vaikkei mitään näkyvää tulosta saisikaan aikaan. Ei aina tarvitse pyöriä hyrränä &ndash; eihän? Toiset taas nauttivat eniten tekemisestä ja aikaan saamisesta. Tuskin malttavat istua ihailemaan kättensä töitä, kun jo uusi projekti kutsuu. Heillä piha kukoistaa. Toisten multasormia syyhyttää, toisten ei. Joillakin multasormia ei ole lainkaan eikä välttämättä pihaakaan. Voimme kuitenkin kaikki nauttia pihoista ja puutarhoista, metsistä ja niityistä, kultivoidusta puistoympäristöstä tai vapaasta luonnosta. Annetaan arvo toisten työlle, mutta sallitaan laiskottelun nautinto sitä tarvitsevalle.</div><div>&nbsp;</div><div>Olipa kesä sateinen tai hehkeän aurinkoinen, kirjastoon olet aina tervetullut. Somerolla kirjasto on avoinna kesä-, heinä- ja elokuun maanantaista perjantaihin klo 11-19. Myös kirjastoauto kulkee, paitsi 21.6.-17.7., jolloin kuljettaja-virkailija lomailee. Tenruusin aikataulu on nähtävissä nettisivullamme ja verkkokirjastossa. Sen saa myös kirjastosta ja kirjastoautosta. Muuten, kirjastossa pääsee nykyään verkkoon myös omalla läppärillä.</div><div>&nbsp;</div><div>Tervetuloa Someron kirjastoon viihtymään!</div><div>&nbsp;</div><div>Elina Rasa</div><div>&nbsp;</div>

Elina Rasa 2010-04-26T13:50:14Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/yha-useampi-kayttaa-kirjastoa-entista-monipuolisemmin 2010-01-18T11:20:44Z 2010-01-18T11:20:23Z

<p>&nbsp;</p><div><b>Yhä useampi käyttää kirjastoa entistä monipuolisemmin</b></div><div><b>&nbsp;</b></div><div>Yhä useampi löytää kirjaston entistä monipuolisemmin. Kirjastoon tullaan lukemaan lehtiä, katsomaan näyttelyitä ja osallistumaan tapahtumiin aineiston etsimisen, netissä liikkumisen ja lainaamisen lisäksi. Viime vuonna kirjaston oven aukaisi tai kirjastoautoon pujahti yli 176&nbsp;000 kävijää. Neljänneksen kasvun aiheutti suurelta osin yläkoululaisten pääsy ruokavälituntisin kirjastoon, josta muodostui suurelle osalle nuoria valitettavasti lähinnä vain paikka oleskella sisätiloissa.</div><div>&nbsp;</div><div>Kirjaston verkkosivuilla vieraili 84&nbsp;000 kävijää tarkistamassa omia asiakas- ja lainaustietojaan, uusimassa lainojaan ja varaamassa aineistoa. Verkkokirjaston käyttö kasvoi roimasti, sillä edellisvuonna käyntejä kirjaantui noin 32&nbsp;000. Kirjaston nettikoneiden kysyntä on sen sijaan jo muutaman vuoden takaista pienempi, mikä viittaa kotikoneiden yleistymiseen. Vapaa-ajan asukkaat, vierailijat ja opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä voidessaan kirjastossa kytkeytyä omilla läppäreillään verkkoon. Tämä palvelu mahdollistui kesällä.</div><div>&nbsp;</div><div>Satutunnit ja nukketeatteriesitykset ovat aina suosittuja. Erityisesti perhepäivähoitajat toivat ahkerasti lapsiryhmiään satutunneille. Kahteen nukketeatteriesitykseen pieniä ja vähän isompiakin katsojia kertyi salin täydeltä. Myös aikuiset ottivat omakseen joka kerta 50-70 kuulijan voimin niin runo- ja lauluillan kuin kirjailijavierailunkin. Sen sijaan nuorille järjestettyyn sarjakuvatyöpajaan ja vanhemmille suunnattuun esitykseen satujen ja nuortenkirjallisuuden antoisuudesta osallistujia kertyi vain kymmenkunta kumpaankin. Nämä tilaisuudet osoittavat, miten vaikeaa kirjaston on saada viestityksi lukemisesta saatavaa iloa ja monipuolista hyötyä. Monet muut vapaa-ajan aktiviteetit menevät nykyään lukemisen edelle.</div><div>&nbsp;</div><div>Kirjastopalveluiden kolmen viikon täydellinen katkos näkyy luonnollisesti tilastoissa. Ennen sulkemista lainausaktiivisuus oli vähentynyt edellisvuoteen verrattuna vain alle kaksi prosenttia. Lopullinen 190&nbsp;593 kokonaislainaus jäi 5 % miinukselle. Somerolaisille kertyi 20.14 lainaa asukasta kohden, mikä on suomalaisten edellisvuoden asukaskohtaista (18,9) lainausta mukavasti parempi. Kirjaston tärkeydestä kertoo myös alkaneen vuoden vilkkaus. Tammikuun parin ensimmäisen viikon aikana lainoja on kertynyt &nbsp;35 % edellisvuotta enemmän. Ehkä upea talvisää todella kauniine maisemineen on houkutellut tavallista useampia kotikoloistaan. Nautitaan talvesta!</div><div>&nbsp;&nbsp;</div><div>&nbsp;Elina Rasa</div>

Elina Rasa 2010-01-18T11:20:23Z Elina Rasa http://somero.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome/-/blogs/hyvaa-uutta-vuotta-! 2009-12-31T13:15:01Z 2009-12-31T13:15:01Z

<p>&nbsp;</p><div>Vuodenvaihde meni hujauksessa. Saa nähdä kuinka hurjana meno jatkuu tammikuussa.</div><div>Kolmen viikon katkos kirjastonkäytössä on monille pitkä aika. Me täällä kirjastossa emme lepäilleet laiskoina. Koko sulkemisajan teimme taustatöitä: saimme koulutusta uusien ohjelmien käytössä, testasimme niitä ja testaamme yhä. Ohjelmiston koko vaihto-operaatio on ollut haastava kaikille osapuolille: toimittajille, tietohallinnolle ja kirjastolle. Pidetään peukkuja hyvän lopputuloksen puolesta. Kehitys on ikuinen prosessi, toivottavasti!</div><div>&nbsp;</div><div>Tänä vuonna kirjastotalomme täyttää kymmenen vuotta. Tulevaisuutta ajatellen aika tuntuu pitkältä, taaksepäin katsoen todella lyhyeltä. Minkähän takia vuosi vuodelta aika kuluu nopeammin? Kovin suuria mullistuksia ei kymmenen vuoden aikana ole kirjastossa tapahtunut. Henkilökuntaan on tullut muutama kasvo lisää, muutama on poistunut. Kirjastoauto saatiin puolitoista vuotta sitten. Kirjoja ja muuta aineistoa on voitu hankkia melko mukavasti. Nyt uusi ohjelmisto tuo uudet haasteet ja antaa uudenlaiset kehitysmahdollisuudet. Te, kirjastonkäyttäjät, olette olleet&nbsp;ilahduttavan aktiivisia. Kertokaa toiveistanne. Tehdään yhdessä Someron kirjastosta entistäkin mukavampi paikka kohdata.</div><div>&nbsp;</div><div>Tervetuloa viihtymään!</div><div>Elina Rasa</div>

Elina Rasa 2009-12-31T13:15:01Z